(Rännäri, Huotari ja Multiainen ynnä osa
Rännärin seuruetta ja vieraita palaavat.)
Rännäri (kopeana ja voiton varmana). Kas niin! Niinkuin näette, ei tämä ole leikinasia lainkaan. Vaan, niinkuin sanoin, Multiainen, jääköön asia tällä erää sikseen. Verosi pidän suoritettuna ja sovitettuna nyt, myös sen ankaran loukkauksen, jonka alaiseksi niin pahasti talossasi tänään olen joutunut. Jääköön tuo kaikki läksiäisjuomain ja siitä syntyneen ajattelemattomuuden laskuun. Vaan en voi kuitenkaan samalla olla varoittamatta sinua ja muitakin: elkää antautuko ilkeämielisten yllyttäjäin petkutettaviksi! Teidän voi käydä hullusti kaikkien! — (Hilpeän lohduttavasti, vaan hieman ivallisella äänensävyllä Helkan ja Riitan puoleen.) No, no, lapseni! Elkää nyt joutavia enää itkekö ja turhaan olko huolissanne. Sanoinhan, ett'en ole vihainen enää. Ja nyt voimme kaikki olla iloisia jälleen! Iloisia ja tyytyväisiä kummaltakin puolen! Jatkakaa siis pitojanne vaan, elkääkä antako minun teitä häiritä! Sitä paitsi voin minäkin teidän iloihinne ottaa osaa. Onhan täällä tilaa minun ja minunkin miesteni huvitella. Vaan ell'ette tahdo, niin lähdemme, mutta sitä ennen ovat asiamme suoritettavat. Nähkääs: virka ennen kaikkia! Se on valtakunnan virkamiehen ja kuninkaan palvelijan mielilause. Siis… (Istuutuu mahtavasti pöydän ääreen.) Kirjurihan löytää luettelosta, ketkä ne täällä olevista ovat, joilla on syntejä niskoillaan. — Niin, niin! Yksi tie, kaksi asiaa, sanoo suomalainen sananlasku. Vaan tässäpä saanen nyt useampiakin samalla kertaa kuitatuiksi. No niin! Kuka siellä ensimäisenä korelee?
Huotari. Hannu Paavalinpoika Vainikainen.
Rännäri. Aivan niin. Muistan. Hannu Paavalinpoika…
Huotari. Ei ole heiniään ajoissa tuonut.
Rännäri. Niin juuri. Ja sakkoja kai lisäksi?
Nyrhi (hiipii lavitsalle voudin taakse istumaan).
Huotari. Hannu Paavalinpoika, astu esille!
Vainikainen. Tässä olen. Mutta onkohan tässä nyt sopiva tilaisuus…?
Huotari. Elä mutise! Se ei kuulu sinuun. Toimita asiasi, kun vaaditaan.