Esirippu.
Kolmas näytös.
Arpiaisen talon pihamaa. Vasemmalla asuinrakennus, jonka yhteydessä peränurkassa tupa: asuinhuoneisiin rappuset katoksineen likempänä etualaa, tupaan taas portaat aivan nurkkauksessa perällä. Oikealla kaksi koivua ja aita porttineen keskellä. Perällä rinnakkain kaksi aittaa, kapea sola välissä. Syksy. Aamu.
Katri ja Kirsti (istuvat aitan astimella, kynien lintuja).
Katri (laulaa):
"Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit.
Kirotut käsivarret, joilla minua halasit.
Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva,
Kätesi myös kirottu, jolla koskit minua.
Kirotut kanssa silmät, joilla minua katselit,
Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit."
Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva! Kukas sen niin nyt käyvän olis tainnut uskoa?
Kirsti. Semmoisia ne ovat kaikki! Ensin — simasuin, mielin kielin, ja sitte — jättävät yksin maailman rantaa kiertämään.