Tarkan emäntä. Vai on se Kankaisten herrakin mukana?
Haatajan emäntä. Jo nyt on jotakin!
Kerttu. Ja niilläkös joukkoa häntänä perässään! Naapuritalotkin kaikki täpösen täynnä, kuin heinäsirkkoja, perhana vie. Ja jos on miehiä, niin on eläimiäkin: hevosia, koiria ja — koirain kirppuja, enemmän kuin tähtiä taivaan kannella.
Tarkan emäntä. Ai—ai! No jo, todenperään on laumaa!
Haatajan emäntä. Siinähän ne syövät muutamassa päivässä talon putipuhtaaksi, — varakkaimmankin. (Kuuluu torventörähdyksiä ihan läheltä.)
Kerttu. Hornan tuutti! Siinähän se ärähti jo ihan korvan juuressa. (Rientää sisään.)
Arpiainen (syöksyy samalla ulos ja rientää portille). Siinähän ne helvetin heitukat ovat. (Menee ulos portista.)
Tarkan emäntä. Nyt on jo kummat, näkyy.
Haatajan emäntä. Kummat on ja taitaapa vielä tulla ihmeetkin.
Tarkan emäntä. Jo tuntuu siltä.