Fincke. Päivää! — No, meillä on ollut hyvä onni metsässä tänään, Arpiainen.
Arpiainen. Siitä olen hyvin onnellinen ja iloinen minäkin, herra käskynhaltija.;
Fincke. Ja nyt me toivomme, että asiamme, jonka vuoksi tänne varsinaisesti olemme tulleetkin, on antava yhtä hyvän tuloksen.
Arpiainen. Sitä samaa uskallan minäkin toivoa, her…
Horn (lyöden Arpiaista olkapäälle). Ja minä, ja luultavasti kaikki muutkin.
Fincke. Mitä siis kuuluu? Onko toivomme toteutuva, vai?
Arpiainen. Minä luulen, että siellä on kohta kaikki valmista. Muorini on kyllä koettanut parastaan. Rohkenen uskoa, ett'ei hänen taitonsa tälläkään kertaa petä.
Fincke (nauraen). Jah-hah-hah-hah!
Horn (samoin). Se on kyllä erittäin hyvä asia sekin…
Fincke. Mutta sinä et ymmärtänyt minua ihan oikein, Aatami kulta. Minä tarkoitin, että näen täällä vasta näin vähäsen kansaa, jolle meillä on kuninkaan tuomiset annettavat.