(Epäselvää murinata kansan joukossa.)
Fincke. Hiljaa! — Sen sinä valehtelet nyt, samoin kuin ennen olet omille maanmiehillesi valehdellut. Pettänyt heitä olet levittämällä heille vääriä tietoja asioista, joita kuninkaamme ei edes koskaan ole luvannutkaan.
Nyrhi. Miehet! Ketä uskotte enemmän: niitäkö, jotka itse ovat kuninkaan sanat kuulleet vai…?
Fincke. Tässä ovat kuninkaan sanat ja kirjoitettuina. Ken epäilee, saa ne itse lukea tästä kirjeestä. Ja tästä saatte kaikki myöskin nähdä, että kuninkaan tiedossa on Maunu Nyrhin menettely voutia kohtaan Multiaisen talossa. Vai eikö sekään ole totta? Mitä? (Kaikki ovat vaiti.) Olette vaiti? Te tiedätte, että se on totta. No, niin! Jo siitä yksistään olisi Nyrhi ollut rangaistava, sanoo tässä kuningas, mutta jalomielisyydessään on hän luottanut, ett'ette enää anna hänen eikä muittenkaan samallaisten yllyttäjäin houkutella itseänne. Ja kuningas toivoo teidän itsenne myötävaikuttavan, että he saavat ansaitun rangaistuksensa- — Siinä on lyhyesti armollisen kuninkaanne kirjeen sisällys. Teihin siis, teidän apuunne, hyvät suomalaiset, luottaa nyt kuningas. Ja nyt, kun asian oikean laidan tunnette, niin tiedätte, mitä teidän on tehtävä. Näyttäkää siis, oletteko kuninkaan ja oikeuden, vai Nyrhin ja vääryyden puolella? (Kansa on vaiti.) Te ette tiedä? Minua kovin kummastuttaa se. No, hyvä! Annamme teille hetken ajattelemisaikaa: seuraatteko kuninkaan käskyä vai kavaltajan kiihotusta? Mutta muistakaa, mitä kuningas sanoi: se, joka uskaltaa hänen käskyään vastaan nousta, ei tule jäämään rankaisematta!
(Fincke ja Horn seurueineen poistuvat sisään.)
Nyrhi (jää yksin etualalle mietteisiinsä seisomaan, muitten hiljaa neuvotellessa keskenään).
Multiainen (tulee Nyrhin luo). No, Maunu, mitäs sanot nyt?
Nyrhi. Asiamme ei saa kesken jäädä, — se päätös pysyy. Vääryyttä on meille tehty ja tehdään vieläkin. Sitä vastaan taistelemme ja on meidän taisteltava loppuun.
Multiainen. Itse tiedät: vääryydellä on taisteltu. Itse näet nyt: vääryydellä ei vääryyttä voita. Ja "ken miekkaan rupee, se miekkaan lankee".
Nyrhi. Mutta vääryys ei kukistu, ell'emme itse sitä kukista. Kansa sitä kärsii ja kansa on puolellamme.