Nyrhi (innostuneena). Oikein, oikein. Ja niin on kansan, niin on kuninkaan tahto.
Fincke. Olette kuulleet, että niin ei ole kuninkaan tahto. Siksi kuninkaan nimessä vangitsen sekä Nyrhin että Multiaisen (hänen viittauksestaan syöksyvät Arpiainen, Juh. N:poika ja joukko huoveja vangitsemaan Nyrhiä ja Muitiaista) — kapinoitsijoina kuningasta ja valtakuntaa vastaan. Ja samoin menetellään jokaikisen kanssa, joka vain uskaltaa heihin liittyä. — (Kaikki ovat vaiti.)
Nyrhi. Miehet! Te vaikenette? Eikö yksikään teistä uskalla puolustaa meitä? Vääryyttä siis kannatatte tekin?
Fincke. Pois heidät viekää, huovit, pois!
Nyrhi. Vääryyttä meille nytkin tehdään. Kuin uhrilampaita näin meitä teurastettaviksi viedään. Katsokaa!
Fincke. Tutkimatta ei heitä rangaista. Heti aletaan käräjät. Ja lautakunta langettakoon tuomion Nyrhin ja Multiaisen teoista.
Nyrhi. Ei tee eikä saa sitä tehdä lautakunta.
Fincke. Huovit! Aittaan heidät teljetkää! Tarkkaan vartioikaa! Ja kansa hajoittakaa! Kenelläkään ei ole täällä enää mitään tekemistä. Menkää kotianne kaikki! (Huovit tunkevat kansaa pois pihasta ja aikovat viedä Nyrhin ja Multiaisen perälle.)
Riitta (ilmestyy kalpeana rakennuksen päähän etualalle haparoiden käsillään pitkin seinäviertä pystyssä pysyäkseen; tukehtuvalla äänellä). Mieheni! — — Veljeni! — —
Nyrhi. Riitta! Sinun on jatkettava nyt!