Multiainen. Säästäväisenhän sitä sanotaan Kustaa kuninkaan kyllä olevan…
Nyrhi … vaan sittenkään ei kykene moukan kieli sitä komeutta kuvaamaan!
Kansassa (mutinaa). No jo! — Tietäähän sen!-Mitenkäs!
Multiainen. Eipä siltä! Täytyyhän sen suuren valtakunnan hallitsijan suuresti elääkin.
Nyrhi (ivallisesti). Luonnollisesti! Siihen sillä on oikeuskin!
Multiainen. Vaan sitä ei ole hänen käskynhaltijoillaan ja muilla virkamiehillä, jotka meiltä liikoja veroja kiskovat. Ja sitä me kuninkaalle selitettiinkin, että ihan meiltä jo viedään viimeinen leipäpala suusta….
Kansa (alakuloisesti säestäen). Viimeinen leipäpala suusta!
Multiainen… kun voudit nyt ovat ruvenneet neljiä käräjiä pitämään ja sen kautta käräjäin kestitsemismaksut, kyyditsemis- ja rahtiverot ovat entisestään kaksin verroin kasvaneet. Urakkamiehet, — sanottiin, kantavat kukin elatukseksi veroa itselleen ja sitä paitsi jokainen vielä ylemmilleen. Paitsi myllypäivätöitä, joita kymmenysmiehille tehdään, on näille veroja maksettava niin, että he vuorostaan voivat neljännesmiehille ja nimismiehille kaikki suorittaa. Neljännesmiehet taas ottavat "ruokaruotsinsa." Vaan mistäs ne oravannahkansa ja haukinsa herrain, rouvain ja lasten anniksi sekä lahjoiksi laamannille, tuomarille, linnankirjurille, maakirjurille, linnan kyökkimestarille, kokille ja kellaripalvelijoille ottavat?! Mistäs muualta, kuin talonpojan aitasta.
Kansa (hampaiden lomitse). Kaikki talonpojan aitasta!!
Multiainen. Mistäs ne veronsa nimismiehelle ottavat?