TANELI (hätkähtää): Mitä? Vieläkö olette täällä? Luulin teidän jo lähteneen, kun taannoin jo hyvästelitte.
SAKARI: Emme tahtoneet Ollia peräämme jättää. Häntä etsin.
TANELI: Ei ole poika täällä. Minne lienee juossut. Mitäs hän täällä tuvassa tekisikään?
SAKARI (merkitsevästi): Kukapa sen viikarin tietää. Sillä on silmät päässä kuin naskalit ja korvat aina höröllään.
JULJAANA: Koko ilkeä heittiö pojakseen!
TANELI: Mitä sillä tarkoitatte?
SAKARI: Heittiökö vai ei, se on toinen asia, mutta hänen se on ansio, että tällä isännän ruotuvaivaisella on nähty olevan rahoja enemmän kuin sen säätyisellä ihmisellä tapaa olla.
TANELI (Juljaanalle): Selitä asiasi nyt, Juljaana! Minä kuuntelen.
JULJAANA (Sakarille): Taaskin te niistä rahoista, vaan johan minä taannoin teille sanoin, ettei niitä minulla ole eikä ollutkaan ole. Riisukaa vaikka alastomaksi ja joka paikka etsikää, ette sittenkään mitään löydä.
TANELI: Ketä minun tässä sitte on uskottava? Voitkos, Sakari, todistaa sitte, että ne hänellä ovat ja missä?