(Rovasti, Lukkari ja Sakari tulevat. Tervehdystä ja kättelyä).
ROVASTI (Hiskiakselle): Täällähän isäntä ulkona istuu. Eipä sitte taida niin huono ollakaan. (Istuutuu rahille).
HISKIAS: Huo… huono, kovin huono. Vaan Ju… Jumalastahan ka… kaikki riippuu.
ROVASTI: Hänen käsissäänhän kaikkien meidän elämämme on.
HISKIAS: Niin että voi… voihan sitä vie… vielä sa… sataankin vuo… vuoteen elää.
ROVASTI: Miks'ei, miks'ei, isäntä hyvä!
LUKKARI: "Elossa elävän mieli vielä haudan partahalla".
HISKIAS (ikäänkuin olisi kuullut): Häh? Kuka hautoo? En minä mitään haudo.
SAKARI: Ei kukaan, vaari, mitään semmoista sanonutkaan.
HISKIAS: Parasta on Sa… Sakari, että… että kutsut äitisi tän… tänne heti. Missä hän on?