EEVASTIINA: Kaikkia se yhä höpisee.
SAKARI: On kai vaarille nyt sitte asia selvinnyt?
ROVASTI (huutaen): No, onkos isännälle nyt sitte jotakin tärkeätä muistunut mieleen?
HISKIAS: Tärkeätä? On… on muistunut. Ja to… todistuskappalekin löy… löytynyt, ettei… ettei voi sa… sanoa, että vaa… vaari vanhuuttaan… huuttaan hö… höpisee.
(Yleistä ihmettelyä kuulijain joukossa).
ROVASTI: No, isäntä on hyvä ja kertoo sitte kaikki, mitä tietää. Se olisi todellakin hauska juttu.
HISKIAS: Nyt… nyt on jo tullut aikakin sel… selvittää se asia… asia. (Nyrkkiään heristäen vihaisesti). Niin, nyt… nyt se on tul… tullut aika… aika. (Kopeloi poveltaan tahmettunutta, ristiin rihmalla sidottua paperikääryä).
(Jälleen ihmettelyä ja kyselyä kuulijain joukossa).
ROVASTI: Mikäs todistuskappale isännällä nyt siellä on?
HISKIAS: Tässä… tässä se on. (Antaa rovastille kääryn). Ro… rovasti on hy… hyvä ja lukee sen ja sanoo… sanoo sitte, mi… mitä se sisältää… tää.