ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Hintikkalan talon piha. Perällä, täyttäen noin kaksikolmatta osaa näyttämön taustaa, on näkyvissä miltei puolet talon suurta, keskeltä kaksikerroksista asuinrakennusta, niin että sen pitkän, pihanpuoleisen julkisivun portaikko on jotensakin näyttämön vasemmassa nurkassa. Rakennuksen päädyssä on katoksella varustetussa kellotelineessä ruokakello. Oikealla puolen pihaa on väentupa kamarineen ja sen yhteydessä perempänä aitta, jonka nurkan ja päärakennuksen päädyn välissä, näyttämön oikeassa peräkulmassa, on aita porttineen; rakennusten lomitse näkyy pelto- ja järvimaisemaa; sisäänkäytävä tupaan on melkein etualalla, niin että tuvan ikkuna on aivan näyttämön reunassa. Pihan vasemmalla puolella kasvaa iso koivu, jonka suojassa seisoo rahi. Raheja tahi kiikkulautoja on myös asuinrakennuksen ja tuvan seinustoilla.
RIIKKA (siivilöiden aitan edustalla maitoa, laulaa:)
Laulu N:o I.
Miksi näin on murhe mulla,
Hurjasi' aina sydän lyö?
Rauha sieluun jos vois tulla,
Sujuis sukkelammin työ.
Kestän vielä, vuoden vuotan,
Ehkä ottaa armahain.
Hälle raadan, häneen luotan,
Häntä yksin lemmin vain.
OLLI (tulee juosten aitan takaa portista, päitset kädessä). Voi, voi, kuinka surullista nuottia Riikka nyt vetelee.
RIIKKA: Olli, hyi! Säikäytit niin, että sydän nousi kurkkuun.
OLLI: No, sielläpähän se sitte taukoaa niin hurjasti lyömästä.
RIIKKA: Kuuntelitkos taaskin?