SAKARI (kovaan). Eivät ne minua kaipaa.
HISKIAS: Vai eivät… eivät kaipaa?
SAKARI: Eivät.
HISKIAS: Istuhan tä… tähän rahille… hille viereeni, Sakari!
SAKARI: Mikä on, vaari?
HISKIAS: Luulen jo… jotakin ymmär… ymmärtäneeni, vaikka en… en mitään kuullutkaan.
SAKARI (kovaan). Hyvähän se on, että vaari näkee ja ymmärtää kuulemattakin.
HISKIAS: Tässä taisi… taisi ratketa jo… joku asia… asia tänään?
SAKARI (nyökäyttäen päätään): Niin ratkesi.
HISKIAS: Sinä siis et huo… huoli Hannista… nista ei… eikä hän si… sinusta, vaan tah… tahdot Riikan emän… emännäksesi, ei… eikö niin?