SAKARI: Hyvä on! Menkää nyt sitte, Juljaana, minne äsken ai'oitte!
Teitä ei enää tarvita.
JULJAANA: Menen, menen. Enhän minä teille tiellä tahdo olla (Kömpii ulos).
OLLI (avaa hänelle oven). Mokomakin väkäleuka!
SAKARI: Nyt, Olli, olet jo saanut paljon aikaan. Sinun neuvostasi tänne tultiinkin. Oletpa sinä teräväsilmäinen, kun ensimäisenä sanoit, että täältäpäin se langanpää juoksemaan lähtee.
OLLI: En koskaan ole Maunua varkaaksi luullut, isäntä, en koskaan.
SAKARI: Eipä muutkaan. Mutta nyt on siihen langan päähän kiinni päästävä. Käypä pyytämässä talon tytär tänne puheelleni.
OLLI: Hanni? Paikalla. (Avaa oven). Täällähän hän tuleekin.
SAKARI: Ole sitte vahdissa pellolla sen ajan, kun häntä kahden kesken puhuttelen.
OLLI: Paikalla tuon sanan, jos joku tulee. (Hannille ovessa). Täällä teitä juuri kaivataan (Menee).
HANNI (tulee). Mitä teet täällä, Sakari?