Anna: Vsdor! [Joutavia!]. Mitä tuossa ennen aikojasi besbakójaat [olet huolissasi] itseäsi?! Vuotahan e'es' kunnes pappa tulee, niin saamme kuulla. Tuolla lailla oot nyt itkemällä silmäsi pilannut, ett'ei sua kehtaa ihmisillekään näyttää. Padiikka [Menehän] nyt pian silmäsi huuhtomaan! Sattuu vielä Rouhiaisen matami tulemaan, niin luulee, että mikä jupakka täällä on ollut. Mene!
Olga: Enhän mie mitä oo itkenyt.
(Menee oikealle).
Kahdeskymmenes kohtaus.
Anna ja Eeva.
Eeva (tulee samassa oikealta): Enhän mie mitä lihaa saanut.
Anna: Sus sentään! Vastakos sie nyt kävit lihaa ostamassa? Sekös tekee kaikki nurinpäin: ensin teseerin toi ja nyt kävi lihaa hakemassa. Siihenhän se sun aikasi meneekin, kun näin nasaat ja fperjoot [edestakaisin] juoksentelet? No, miks'et saanut sitte?
Eeva: Eihän siellä lauhkassa [puodissa] mitä tolkkua saa; kujeilevat vaan. Mie kysyin, mitä se pipsteekki funtti [naula] maksaa? — "Vatsat päät", sanoo. — Mitä vatsaa ja päätä, mie sanoin; pipsteekkiähän mulle pitää. Mutta se vaan nauraa ja omaansa panee: "vatsat päät, vatsat päät." — Tfyi, senkin riivattu, mie sanoin; vielä sulle häntää, mie sanoin, ja läksin tieheni.
Anna: Sus sentään sitä ihmistä. Etkö sie konsaan opi venäjäksi stshitaimaankaan?! [laskemaan lukuja.]
Eeva: Kuka sen heidän melskansa oppii, kun eivät osaa ihmisiksi haastaakaan.