Anna: Gavari-she [Haastahan], Jumalan luoma, jo, mikä? Mikä?
Vasara: Pelkkää kevytmielisyyttä! Sanoinhan mie: pelkkää kevytmielisyyttä!
Olga: Eikös hän olekaan sairas, pappa?
Vasara: Sairas?! Terve kuin pukki.
Anna: Mutta mitäs sitte on tapahtunut? Tahtoikos hän purkaa, vai?
Vasara: Mitä purkaa? Kontrahtiahan hän vaatii allekirjoittamaan.
Ymmärrätkös: kontrahtia?!
Anna: M-hm! Kontrahtia! (Olgalle syrjään:) Slaava bóhu! [Jumalan kiitos!]. Ja mie jo pelästyin. (Vasaralle:) Hospodi, kuinka sie säikäytit, Heikki. No, ka mikäs siin' on? Kirjoita! Mitä siitä on suuttumista?
Vasara: Vai niin? Vai kirjoita? Tiedätkös sitte, mitä ehtoja hän siihen tahtoi panna?
Anna: Sen kai, että Olga hänet vissisti ottaa?
Vasara: Niinkö luulet? E-hei! Vaan ensiksikin sen, että hän ottaa Olgan ainoastaan siinä tapauksessa, että saapi neljäkymmentä tuhatta ruplaa myötäjäisiä.