Helmi huomasi Tertun ja Terttu kuuli Helmin päätään nyökäyttäen sanovan upseerille:
— Ah! voilà une de mes amies à qui je dois parler. Alors il faut que je vous quitte, monsieur. Au revoir!
Upseeri nosti kätensä korvalliselleen ja kääntyi Kluuvikadulle.
Helmi riensi iloisesti Terttua vastaan, kaukaa jo ojentaen hänelle kättään ja huudahtaen:
— Päivää, Terttu! Kerranhan sinutkin tapaan. Minne olet menossa?
Terttu vastasi ja Helmi jatkoi yhtä hilpeästi:
— Minä seuraan sinua tahi oikeammin täytyy sinun nyt seurata minua! Kuule! Tule luokseni! Minä vien sinut.
Terttu esteli, mutta Helmi tarttui häntä käsivarresta ja jatkoi:
— Joutavia! Ei sinulla mitään kiirettä ole. Minulla on sinulle niin paljon kerrottavaa.
Tertun ei auttanut muu kuin seurata mukana ja Helmin laverrellessa he kääntyivät Esplanaadilta ylös Antinkadulle.