ROUVA VALLSTRÖM. No, no — no, no!
SIIRI. Ha-ha-ha-ha-ha!!
SIPI. Minä pyydän Siiriä vaan vähän laulamaan, mutta hän ei suostu…
SIIRI. Sillä minä en koskaan suostu siihen, mitä hän tahtoo. Ja sitte (laskee takaapäin kätensä rouva Vallströmin kaulaan), täti kulta, joll'ei täti säestä… Ja minä tiedän, ett'ei täti tahdo säestää, eikö niin?
ROUVA VALLSTRÖM. Nyt toden perään ei tee mieli. Kuulen tässä niin paljon surkeata, ett'ei sydämmeni ollenkaan ole taipuvainen iloitsemaan.
SIIRI (lannistunein mielin). No? Mitä se on? Kertokaa, täti! (Katsoo vuoronperään Sinkkoseen ja rouva Vallströmiin.)
SIPI (muuttuu myös mieleltään ja luo kysyvän ja epäilevän katseen
Sinkkoseen).
ROUVA VALLSTRÖM. Herastuomarihan se tässä tietää yhtä ja toista.
SIPI (puolikovaan Siirille). Lähdetään pois sitte!
SIIRI. Ei, ei. — Kertokaa, herastuomari!