(Kaikki kolme yht'aikaa:)
ROUVA VALLSTRÖM (hämmästyen). Ooo!!
HILMA (tyyntyen). Se oli hyvä! Se oli hyvä!
ANTTI (lannistuen). Arvasinhan minä sen (tehden kädellään liikkeen, joka osoittaa, että hänen asiansa on hukassa.) Siinä se nyt oli.
SIIRI (joka melkein on käynyt mykäksi). Lähtikö hän pois, — kokonaan?!!
(Hampaitaan kiristäen, itsekseen.) Oi, semmoista miestä!!
HELÉN. He läksivät yhdessä kauppias Loikkasen kanssa.
ROUVA VALLSTRÖM ja SIIRI (yht'aikaa). Loikkasenko?
ANTTI ja HILMA (puhelevat keskenään hiljaa).
HELÉN. Niin. Se oli sillä viisiä, että kauppias Loikkanen ajoi tästä ohi ja kysyi, että olikos kauppias Rahikainen täällä, ja kun hän kuuli, että oli, niin hän pyysi minun kysymään, lähtisikös kauppias Rahikainen hänen mu'assaan.
SIIRI (syrjään rouva Vallströmille). Mitäs sille sitte voi, täti?!