EEVA-STIINA (katselee ympärilleen; välinpitämättömästi). Sitäkö se rintatautia yhä potee? — (Paakkunaiselle syrjään) Eihän täällä tuvassa oli mitä myötävää. (Istuutuu lavitsalle.)
HILMA. Sitähän se jo monta vuotta… Vaan nyt tuli keuhkojen polte vielä lisäksi.
PAAKKUNAINEN. Oh-hoh, raukkaa!
EEVA-STIINA. Eikös se ole tohtori käynyt?
HILMA. Kävihän se. Vaan eihän se mitä sanonut voivansa.
PAAKKUNAINEN. Vai on se niin…?
EEVA-STIINA. Mutta olihan tässä poikakin. Missäs se on?
HILMA. Aakuko?
PAAKKUNAINEN. Niin. Aakuhan sen oli nimi.
HILMA. Se on suuressa pappilassa. Rovastihan se armahti ja otti Aakun sinne luokseen.