HILMA. Sillä onkin, Liisulla, niin hyvä pää…
SOHVI (huutaa peräovesta). Liisu, hoi! Tulehan tänne!
SIIRI. Mene, mene, kun äitisi huutaa.
LIISU (menee).
HILMA. No, sinä, Siiri, ompelet kai myötäjäisiä, kun niin yhdessä paikkaa istut, ett'ei sinua näe missään.
SIIRI. Hyh! Vielä mitä!
HILMA. Olethan, kuulen ma, kihloissa?
SIIRI. Minäkö? — — Enkä.
HILMA. Mutta niinhän kerrottiin.
SIIRI. Ja kenenkä kanssa sitte?