EEVA-STIINA. No, sitte. (Kättelee Sinkkosta.) Terveeks', herastuomari!
(Menee.)
SINKKONEN (kättelee Hilmaa ja Paakkunaista ja käy istumaan jälkimäisen viereen).
SOHVI (juottaa Liisulle maitoa tuopista, Hilman kohottaessa sairaan päätä). Kas tässä, lapseni! Juopas nyt! Katsos, kuinka äi'än Muurikki lehmäni antoi! Melkein puoli tuoppia lämmintä, vaahtoavaa maitoa! Ihan kuin olisi tietänyt, elukkakin, että Liisu tyttöni tahtoo juoda. — Juo nyt — enemmän!
LIISU. En minä…
SOHVI. No, noinko vähän joitkin?
LIISU. Säästää…!
SOHVI. Säästääkö?! — Enhän minä sitä sillä sanonut. Lähettäähän Jumala lisää, kun loppuu.
LIISU. Piisaa se… En minä… Ei maita…
SOHVI. No, miten tahdot. Ehkä sitte vähän ajan päästä taas (Vie tuopin uunin reunuksella ja istuu rahille sukkaa kutomaan.) Missä se Anttikin viipynee? Saattaa kohta vallesmanni tulla ennen häntä.
SINKKONEN (katsoo kelloaan). Kohta kai sen pitäisi tulla, vallesmannin.