SIIRI. En mitään. Ha-ha-ha-ha!
HILMA (katsoo Siiriin pitkään).
SIIRI. Vaan sinullapa kuuluu olevan täysi tosi.
HILMA. Eipä vielä.
SIIRI. Vaan ei taida paljoa puuttuakaan? Sipinhän sanotaan nyt sinuun pikiintyneen.
HILMA. Ehkä hän vaan minuun kääntyi paremman puutteesta, — tuota, kun ei sinua saanut.
SIIRI. Elä rupata!
HILMA. Sillä sinua hän rakasti, Siiri, kovasti, ja ehkä rakastaa salaa vieläkin.
SIIRI (ikäänkuin ei olisi kuullut Hilman viimeistä lausetta). Entäs sinä? Rakastatkos sinä häntä? Mitä?
HILMA (vienosti ja lempeästi). Mitäpäs minä sitä sinulta salaisin,
Siiri? — Rakastan kyllä…