SIIRI. No, ja teiltähän se aikoo Hilman ryöstää. Vaan siinähän ei ole hätää mitään. Päinvastoin.
SOHVI. Mitä sitä nyt noin on paha Sipiä kohtaan.
SIIRI. Ei, ei. Enhän minä mitä… Ja hyvä mieshän hän muuten on. Sama vika vaan, kuin monessa muussakin kauppiaassa. Mutta kauppa kauppana ja rakkaus rakkautena.
SOHVI (vähän pisteliäästi). Eiköpähän sitä nyt monenkin kelpaisi olla
Sipin vaimona.
SIIRI. Ha-ha-ha! Eiköpähän. Mutta Hilmallepa se vaan, se paikka, on varattu.
HILMA. Elä nyt, Siiri… Eihän sitä tiedä.
SOHVI. Niin, mistä sen vielä tietää. — (Ottaa tarjoimen). Mutta tässähän minulta ihan unehtui toinen kuppikin tarjoamatta.
SIIRI. Kiitoksia. En minä enää…
HILMA. Etkös sinä vielä yhtä kuppia…?
SOHVI. No? Jäikös se nyt niin vähään?