HILMA. Ei mikään, äiti… (Seisoo alla päin ja miettien pöydän luona.)
SOHVI. Noin tylysti käyttäydyit. Ei se passaa mitenkään.
HILMA. Enhän minä mitä…
SOHVI. Näinhän minä, kah! Onhan mulla silmät päässä. Ja mitä sinä nytkin tuossa seista törrötät?… Ihme ja kumma oikein!
ANTTI (palaa.)
LIISU ja AAKU (tulevat hänen jälessään).
AAKU (suu täynnä "pompommia", joita, mielihyvillään kourassaan näyttelee Sohville.) Katos, äit', kuinka paljon!
SOHVI. No, o'otkos nyt vihdoin viimein mankumatta?! — Mut oletkos
Liisullekin antanut, hä?
AAKU (nyökäyttää myöntävästi päätään).
LIISU. Antoi se jo.