ANTTI. Mitä hukkasin? Eihän niitä mistä rahoja ilmankaan saa.
SOHVI. Onhan se sitäkin. — Mutta sillä lailla vaan se Sipi, näen mä, rikastuukin (Perältä kuuluu kahvipannun sähinää). Ai, nyt se kahvi kiehuu yli. Ihan se multa unehtuikin. (Rientää perälle.)
AAKU (menee Sohvin jälestä).
ANTTI (kääri miettiväisesti setelinsä kokoon ja panee jälleen liivinsä taskuun). Ei. Työhön tästä pitää lähteä — uutta aatraansa koettamaan, ett'ei aika hukkaan mene. (Panee lakin päähänsä ja menee ulos.)
HILMA (katselee hänen jälkeensä).
LIISU (joka on kauan katsellut Hilmaa, menee hänen luoksensa). Sisko, miks' sinä o'ot niin surullinen tänä päivänä? Sano!
HILMA (silittää Liisun päätä). Enhän minä mitään, Liisuseni. Mene nyt vaan äidin luo, niin saat kahvia. Mene! (Hilma menee ikäänkuin vaistomaisesti ja jotakin miettien piirongin luo, josta ottaa virkkuutyönsä.)
LIISU (katselee häntä vielä kotvan ja poistuu sitte hitaasti).
HILMA (huo'ahtaa ja käy hajamielisesti ikkunan luo virkkaamaan).
Esirippu.