ANTTI. Niistähän sitä taaskin takuumiehistä on vähän niinkuin vastusta, mistä ne saapi. Vaikka yhdenhän minä kyllä ehkä jo saisinkin.
SIPI. No, tuota, voidaanhan me, meidän kesken, sitte tehdä sellainenkin velkakirja, että päästään takuumiehistä järkinään. Ja mitä niistä meidän väliin ottaakaan.
ANTTI. No, hyvin paljon kiitoksia! On se jo melkein vähän liikaa.
SIPI. Sitähän minä tarkoitan, että tehdään vaan kulkeva velkakirja.
ANTTI. Niin kulkevako?
SIPI. Niin… johon ei tarvita, kuin kaksi vierasta miestä allekirjoitusta todistamaan.
ANTTI. No, kauppiashan ne asiat parhaiten tietää. Ja jos se täyden tekee, niin…
SIPI. Tekee, ihan. Eikä siihen nyt sen enempää tarvita, kuin kynä ja mustetta. Todistajat saadaan kyllä perästä päinkin. Ja lanketti minulla taitaa olla muassani. (Ottaa lompakostaan velkakirjakaavan). Niin sattuu yksi olemaankin. Ja useampiahan ei tarvitakaan.
ANTTI. No, sittehän se… Ja pitäisihän täällä ne kirjoitusverstaat olla. (Aukaisee pöytälaatikon.) Hilmahan se aina välistä mitä lie kirjoittelee.
SIPI. Siinähän se on kynä.