SIPI. Su-u-ukkelaanhan se käypi, kun vaan kirjoittaa osaa.
ANTTI (nauraa hörähtää). Hö-hö! Eipä se nyt äi'ää maksa se minunkaan osaamiseni (Ottaa paperossilaatikon piirongilta.) Eikös nyt yksi paperossi…? (Tarjoo.)
SIPI (ottaa). Kiitos! — Unehtui tässä omat mukaan ottamatta. (Sytyttää.)
ANTTI. Vaan ei ole minulla muita, kuin "komersia."..
SIPI. Eihän niitä "Sevilloja" kannata täällä maalla kaupaksikaan pitää, kun niitä niin vähän ostetaan. Ja menettäähän ne nämäkin.
Toinen kohtaus.
ANTTI, SIPI ja HILMA, sitte SOHVI.
HILMA (tulee perältä palttooseen puettuna ja huivi päässä). Hyvää päivää! (Tervehtii Sipiä). Terve tultua! Äidiltä kuulin, että olet täällä.
SIPI. Täällähän me…
ANTTI. Luultiin, että jäisit suntiolle koko päiväksi.