SIIRI. Ha-ha-ha-ha-ha! Ihankos minä nyt säikäytin Sipin päästä pyörälle, kun korennolla seinään jyskäytin? Ja tulikos siitä nyt semmoinen väärinkäsitys, minun leikistäni? Ymmärrättehän kuitenkin, että jos kuka täällä nyt on liikaa, niin se olen minä, eikä kukaan muu. Ja sen tautta nyt vaan vähän olin kursailevinanikin.
HILMA. Eihän kukaan ole liikaa, ei kukaan.
SOHVI. Eihän mitä. Käykää nyt vaan istumaan.
ANTTI. Niin. Tehkää nyt niin hyvin.
SIIRI. No, niin, tietysti. Kiitoksia! (Riisuu palttoonsa naulaan). Tehdään sitte niin, kun isäntäväki on niin hyvä ja pyytää. (Istuutuu tuolille etupuolelle pöytää).
SIPI (joka on tahtonut ripustaa Siirin palttoon, vaan saanut kiellon, istuutuu pöydän toiselle puolelle, peremmälle)
HILMA (vetää kiikkutuolin paikoilleen ja istuutuu siihen).
SOHVI ja ANTTI (jäävät seisomaan samalle puolelle näyttämöä, vaan peremmälle).
SIIRI. Minä näen kyllä, että olette kaikki hyvin ihmeissänne minun äkkinäisestä tulostani — odotatte kuin kysymysmerkit vastausta minulta. Ja minulla onkin, hyvä isäntäväki, teille pikkuisen asiata.
SOHVI ja ANTTI (katsahtavat toisiinsa). No, olkaa niin hyvä…