ANTTI. No, en minäkään niitä sitte lahjaksi ota.
SIPI. Kuinka tahdotte. — Ja kun tulee velkakirjan maksupäivä, niin saapi kääntyä Loikkasen luo.
ANTTI. Mitä te…? Elkää… elkää sitä tehkö!!
SIPI. Nyt se on jo myöhäistä, kun ei äskeinen ehdotukseni kelvannut: Se on jo siirretty.
ANTTI (itsekseen). Herra — auta! (Kalpenee ja horjahtaa oven pieltä vastaan, josta pidellen pysytteleiksi pystyssä.)
SIPI. Te olette ylpeä, Antti! Ette tahdo väärin käyttää hyvyyttäni, mutta ette myöskään osaa olla siitä kiitollinen. Vaan nyt kai sen käsitätte, kun kotiin palaatte ja taikina jää alustamatta, leipä paistamatta, perhe syömättä?
ROUVA VALLSTRÖM (oikealta, ovella). No, kauppias Rahikainen, tässä minä olen. Jokos lähdetään?
SIPI. Ja-ha. Minä olen valmis, rouva Vallström (Menee oikealle.)
ANTTI (joka sisällisesti taistellen, pää käsien peitossa on jäänyt yksin huoneesen, huomaa kotvasen kuluttua, että muut ovat poissa, ja juoksee salin ovelle, huutaen). Rouva Vallström! Rouva Vallström! (Kun ei kuulu vastausta, kääntyy hän, ikäänkuin tointuen ja malttaen mieltään, ottaa lakkinsa ja menee puodin kautta ulos.)
Esirippu.