KAISA. Pellolle ajavat minut, — niinhän nuo kuuluivat haastavan, — kun Asarias emännän taloon tuopi. Ja kukaties ajavat sinutkin.
VILLE. Pääsen minä tästä ajamattakin, jahka aikani tulee. Vaan nyt sinä suotta hätäilet, Kaisa. Sillä taidetaanpa saada tässä vielä olla vuoden ajan, ennenkuin nalli naimaan pääsee. Ja sitä ennen ei tähän taloon voi tulla nuorta emäntää millään mokomin.
KAISA. Onko tuo nyt niin vissi?
VILLE. Ka, jos vaan laki vielä paikkansa pitää.
KAISA. Tuota! Enhän minä tietänyt, että se Ville on semmoinen lainoppinut.
VILLE. No, nyt sen sitte tiedät. — Ja sen voin sinulle, Kaisa, kaupanpäälliseksi sanoa, että ehkä saatat sinä itse vielä vuoden kuluttua tämän talon emännäksi päästä, jos oikein hyvin tehtäväsi teet.
KAISA. Haasta jo taas, mitä haastat! Ei sinun mokoman kanssa maksa vaivaa tosissaan tarinoidakaan.
VILLE. Kun ei maksa, niin ole ilman!
Neljästoista kohtaus.
Edelliset ja ASARIAS.