ASARIAS. Niin, tarkeneehan sitä tällä ilmalla tässäkin, jos vaan…
KUSTAAVA. No, ka, miks'ei. Vieraat on sitte niin hyvät ja istuu.
(Kustaava istuutuu mökin seinustalle, Asarias pölkylle rappusten luo,
Ville takimmaisen, Anni etumaisen aitan astimelle.) Onhan tässä
istuinta.
VILLE ja ASARIAS. Kiitoksia vaan.
(Kotvan äänettömyys.)
VILLE. On se nyt oikein hyvä ilma tosiaankin.
ASARIAS, KUSTAAVA ja ANNI (yht'aikaa). On.
ASARIAS. Eikä se ole ollut huono pitkään aikaan.
VILLE, KUSTAAVA ja ANNI (yht'aikaa). Ei.
(Taas kotvan äänettömyys.)
KUSTAAVA. Jalkaisinko sitä nyt tultiinkin, vai?