ASARIAS. No, kun näette, niin mitä sitten kysytte ja — häiritsette.
HETA. Enhän minä, poikaseni… Ihmettelen vaan, että mikä sinusta nyt on tullutkaan lukumies ja — kirjanoppinut.
ASARIAS (kiukkuisesti). Olisitte edes kiusaa tekemättä!
HETA. Herranen aika! Mikä se sinut noin kiukkuiseksi on saanut?
ASARIAS. Mikäkö? (Selailee kiivaasti lehtiä edestakaisin.) Pitäisi se teidän jo tietää kysymättäkin.
HETA (arasti). Koetanhan minä arvailla, vaan… löytyyköhän se apu sieltäkään (viittaa raamattuun).
ASARIAS. Ellei löydy, niin on se sitten jo koko paikka, tämä elämä.
HETA (myöstellen). On se, on.
ASARIAS. Tämä aviokäskyn sääty.
HETA. Niin, niin. Sitähän minäkin.