ASARIAS. Oo vait!
VILLE. Niin se vaan on.
ASARIAS. Elä taivasta soimaa! Onnen poika sinä olet, Ville. Kun semmoinen on sulla aikaansaava ja uuttera vaimo.
VILLE. Onhan se. Niin että vasta-alkajan pien'eläjän ei tarvitse muuta kuin ajatella sitä asiaa.
ASARIAS. Toista kuin meidän muori sittenkin.
VILLE. Elä sinäkään taivasta soimaa. Tyydy onneesi vaan!
ASARIAS. Vai tyydy! Kateeksi minun sinua käy, kun olet tuon kaiken minulle kertonut.
VILLE. Sama vähän minunkin sinua.
ASARIAS. Kun vielä ajattelen, että sinä minulta sieppasit Annin, joka oli oikeastaan minulle vaimoksi luotu.
VILLE. Taisihan tuo olla vähän pahasti tehty. Ja sovittaahan minun se asia pitäisi.