ASARIAS. Tiedän varmastikin. Kuka siitä semmoisesta huolisi enempää kuin hänkään kenestäkään.
VILLE. Ai, ai! Sitten se on vähän ilkeä parakrahvi.
ASARIAS. Ettäkö se sitten pitäisi olla?
VILLE. Niin, ellet sinä ole. Vai oletko?
ASARIAS. Enkä ole minäkään — muistaakseni.
VILLE. Mutta jos sattuisit muistamaan väärin?
ASARIAS. Saisihan tuota ajatella, jos sitä välttämättä tarvitaan.
VILLE. Sillä se nyt ainakin laukiaisi.
ASARIAS. Kovassapa tuo sitten istuukin.
VILLE. Kovassa. Kun kerran on siihen kiikkiin joutunut, niin ei siitä vähällä irti pääse.