KAISA. Mitäs kummia siellä teillä nyt on tekeillä?
VILLE. Ei muuta kuin ristiäiset taas.
KAISA. Vai ristiäiset?
VILLE. Mutta meillä ei ristitä muuten kuin parittain, aivan niinkuin vihitäänkin.
KAISA. Aina se on Ville sama leikkisä.
VILLE. Ihan totta. Toissa vuonna kaksi ja taas kaksi. Vaan kun ei Kaisa usko, niin on uhallakin lähdettävä katsomaan.
KAISA. Kissanpentuja ne sitten ovat vai?
VILLE. Mitä Kaisa nyt vuorostaan leikkiä laskee? Meidän omia lapsiamme,
Annin ja minun.
KAISA. No, jos niin on, niin Jumala heitä siunatkoon sitten!
VILLE. Ovat todenperään ja kummeiksi teitä pyydämme — entistä isäntäväkeämme ja Kaisaa.