KAISA. Saattaahan tuon.
VILLE. Mikä siveä ja nöyrä puoliso sinä oletkin, Kaisuseni! Me siis lähdemme, syötyämme, Asariaksen kanssa veneellä, ja te tulette hevosella perässä, Heta ja sinä.
KAISA. Pitäähän jonkun tänne kotimieheksi jäädä.
VILLE. Kyllä naapuri Holopaisen muori sen ajan talosta huolen pitää. Siellähän meillä on Kustaava Mansikka, Heta Pölläsen vanha tuttu, lapsia hoitamassa, niin että heillekin samalla lystiä tulee.
KAISA. Mutta mitäs ne anopit koko tähän lieskaan suustaan puhaltavat?
VILLE. No, sen saamme nähdä sitten. Tiedäthän sinä, että ne mielellään ja kielellään ovat semmoisessa aina mukana.
KAISA. No, oletpa sinä, Ville, jo koko juonen keksinyt!
VILLE. Juoni mikä juoni! Aivan itsestäänhän tuo läksi juoksemaan keksimättä.
KAISA. Kun ei vaan kovin pahasti sotkeutuisi.
VILLE. Eikä sotkeudu, kun yhdessä siitä huolen pidämme.