HETA. Niin juuri.
ASARIAS. Tehän te kaikki minut siihen mertaan ajoitte, kun en Annia saanut, ja rovasti siunasi lukkoon tämän liiton.
HETA. No eihän sinua toki väkisinkään vihille viety, kultaseni.
ASARIAS. Vai ei? Kun teidän kaikin mokomin piti talon asiat niin järjestää, ettei palvelijaa tarvittaisi, ja Kaisa siten emännäksi taloon joutui, niin eikös se ollut väkisin?
HETA. Muistathan sen, että talon asiat niin vaativat; ajat olivat huonot.
ASARIAS. Ja sen vuoksi te uhrasitte ainoan poikanne, kuin Aapraham
Iisakin.
HETA. Kaisasta minä en voi mitään pahaa sanoa. Hän on hyvä miniä ja tekee työtä kuin mies, (Ikkunaan vilkaisten.) Näet sen, kuinka hän tuolla pellolla kyntääkin. Ei ollenkaan sinua huonommin.
ASARIAS (lyöden raamatun kiinni). Mutta Asarias Pölläsen vaimoksi hän ei passaa.
HETA (kummastellen). Vai ei passaa?!
ASARIAS. Ei. (Panee raamatun hyllylle.)