KUSTAAVA. No, kukapa sen tietää, ehkä se toivo vielä toteutuukin, kuka sen tietää.
VILLE (palaa kiireesti sisältä). Käykää pois sieltä sisään pian!
Asarias näkyy jo tulevan rannasta takaisin.
KUSTAAVA. Tulkoon! Ja parhaaksi tuleekin.
HETA. Niin, Ville, minun täytyy saada puhutella häntä nyt.
VILLE. Hullujako te olette! Hänhän suuttuisi minuun silmittömästi.
HETA. Rauhoittaahan minun pitää poikaparkaani.
KUSTAAVA. Niin, niin, anna meidän jo!
VILLE. Rauhoittaa? Vielä hän hurjemmaksi vain siitä kävisi. Minähän
häntä olen koettanut rauhoittaa. (Ajaa Hetan ja Rustaavan sisään.)
Menkää, menkää pian! Muuten meidät tässä vielä riitelemässä yllättää.
So!
HETA. No, jos niin luulet, niin… Mennään sitten!
KUSTAAVA. Kun ei enää ihmisten näkyvissä saa olla!