ASARIAS. On se sitten koko juupeli.
VILLE. Iloissaan kai on vielä, että läksit.
ASARIAS. Kah! Enhän minä sille ole mitään pahaa tehnyt.
VILLE. Kaipa kuitenkin, koska noin omatuntosi nuhtelee.
ASARIAS. Eikä nuhtele.
VILLE. Näkeehän sen. On maar sinun häntä jo vähän ikäväkin.
ASARIAS. Ikävä mikä ikävä! Nukuttaa vain vähäsen.
VILLE. Ja näin maata pannessa muistui sitten Kaisakin mieleen, vai?
ASARIAS (naurahtaen). No, olihan Kaisa välistä rattoisakin. Oikein naurattaakin, kun sen kanssa olleet kaikki lystit muistaa.
VILLE. Näetsen! Johan sinä rupeat peräytymään koko jutusta.