ASARIAS (aitasta). Jo, jo.
VILLE. No, nuku sitten rauhassa! Kyllä minä sinut ajoissa herätän. Unta saat vielä nähdä Kaisastasi, mutta et muuta. (Sulkee jälleen oven lukkoon.) "Levätköön hän nyt vahvass' rauhass', mutt' me kuin olemm' tuonen kauhass'…" Meidän pitää olla ihan hiljaa. (On hetken vaiti, painaa sitten korvansa lukon kohdalle ja kuuntelee kotvan.) Jopa, todenperään, mies parka nukahti; alkaa jo kuorsata. (Juoksee pihan poikki portaikolle päin.) Tulkaa nyt! Nyt saatte tulla. (Viittaa kädellään.)
HETA (kapalolapsi sylissä ilmestyy portaikolle). Tullaan Ja tullaan uhallammekin. (Laskeutuu pihaan, lasta sylissään sylkytellen.) Missä se poikaparka on?
KUSTAAVA (tulee perässä portaikolle, toinen kapalolapsi sylissään). Tullaan. Ei tätä piilosilla oloa enää jaksa. (Laskeutuu myöskin pihaan, lasta sylissään sylkytellen.) Mutta missäs Asarias on?
(Portaikolle ilmestyvät myös ANNI ja KAISA, kummallakin sylissään yksi ensimmäisistä kaksosista.)
VILLE (huitoen heitä takaisin). Joko te nyt tulette — koko roikka!
ANNI (laskeutuu pihaan). Täytyyhän sitä jo.
KAISA (laskeutuu samoin pihaan). Nähköön nyt meidät kaikki samalla ja kuulkoon…!
HETA, KUSTAAVA, ANNI ja KAISA (yhtaikaa). Mutta missäs Asarias on?
VILLE (kuiskaten). Tuolla makaa aitassa, — juuri nukkui. Mutta jos te nyt hänet herätätte, niin piru teidät kaikki perii, sillä hän tulee ihan raivohulluksi teidät tässä nähdessään.