TOINEN. Niin oli, kun tsaari siitä sivu ajoi. Armoa oli rukoillut. Silloin tsaari käski lyödä häneltä pään poikki ja nostaa seipään nenään.
KOLMAS. Monta kertaa, kuulen ma, oli häntä, ennenkuin teloitettiin, kidutuskammiossa kaakkiin vedetty ja piiskattu.
ENSIMÄINEN. Kun ei, raukka, ennen tunnustanut.
TOINEN. Vähäkös niitä on sillä lailla tutkittu, jopa pahemminkin. Gljebovia oli kidutettu kuumalla raudalla ja tulisilla hiilillä; kolme päivää riippui sidottuna terävillä nauloilla varustettuun lautaan; sitte seipääseen pistettiin eikä tunnustanut kuitenkaan. Ja siihen kuoli.
ENSIMÄINEN. Hyi! En minä kestäisi. Kuolisin paikalla.
TOINEN. Vaan kun ei anneta heti kuolla. Se on jo armoa, kun pää oitis poikki lyödään.
KOLMAS. Niin kai se on. Tsarevitshin kamaripalvelija Ivan kuuluu ensin mestatun ja sitte vasta oli pää pantu seipääseen ja ruumis teilille.
ENSIMÄINEN. Entäs ne muut liittolaiset? Kuinkas heidän on käynyt?
TOINEN. Yhdeksän kaikkiaan on heistä jo mestattu. Ruhtinas Stsherbati oli myöskin ensin tuomittu mestattavaksi, mutta sitte oli tullut käsky, että hän on piiskalla rangaistava; sitte reväistiin häneltä kieli suusta, sieraimet leikattiin pois ja vihdoin karkoitettiin hän Pustooseroon. Semeon Naryshkin lähetettiin kaukaisimmalle maatilalleen, josta ei saa koskaan minnekään matkustaa. Ruhtinas Vasili Dolgoruki taas on alennettu kenraaliluutnantista everstiksi ja ajettu Soli-Kamskajaan. Mikä sitte Siperiaan, mikä minnekin viety. Nikifor Vjasemski yksin vain sai rankaisematta lähteä Arkangelskiin.
ENSIMÄINEN. No, mutta entäs se tsarevitshin nainen, Afrosinja?