TSAARI. Uskolliset alamaisein kaikk' kyllä hyvin tietävät, kuink' olen alati suurta huolta pitänyt vanhimman poikain kasvatuksesta jo nuoruudestaan aikaisimmast' asti. Mun hartahin on toiveheni ollut, hänestä että kerran oisi noussut minulle kelvollinen perillinen ja rakkaan maani valtaistuimelle sen arvoinen myös hallitsija. Kaikki mun uskolliset alamaiseni jo senkin tietävät, kuink' ollut turhaa on, valitettavasti, tämä huoli hänestä, kuinka isänsä hän vaivat on palkinnut ja minkä häpeän hän tuottanut on itsellensä, mulle ja koko valtakunnalleni silmäin edessä kaiken maailman. Kun ensin pilannut oli elämänsä aivan parissa tyhmäin, kunnottomain, raakain hän ihmisten, niin tahtoani vastaan nous' sitten röyhkeästi taisteluun ja vainoani, muka, välttääksensä pakeni maasta Rooman keisarin, lankonsa luokse, etsein hältä turvaa itselleen sekä aatalleen, jonk' otti jo puolisonsa eläessä. Kauan, häväisten minua ja tahraten mun nimeäni, piiloitellen siellä hän oleskeli, kunnes vihdoin pitkäin hän niskoittelemisten jälkeen nyt on kiinni saatu, jälleen kotiin tuotu. Ja vihdoinkin hän tässä silmieni edessä seisoo nyt. — Mä kysyn sulta: sanoa voitko mitään puolustaakses? mill' a'ot puhdistaida?
ALEKSEI. Isä — tsaari! Ma olen syyllinen sun edessäsi; sen tunnustan. Mut anteeks' antaa oothan jo luvannut.
(Lankeaa polvilleen.)
TSAARI.
Siis mitä pyydät multa?
ALEKSEI.
Elämää, armoa, mun isäin, tsaari!
TSAARI. Nous' ylös! Armon sinulle mä suon, jos, mitään salaamatta, ilmaiset minulle kaikki ja jos oikeudestas perintöön luovut.
ALEKSEI (nousten ylös.)
Suostun siihen kyllä.
TSAARI.
Lupaus valallinen annettava
sun on. Se täss' on valmis. Varakansler'
Shafirov, lue se!
PARONI SHAFIROV (astuu esille ja lukee). "Minä allamainittu lupaan pyhän Evankeliumin edessä, että koska minulta, rikokseni tähden isäni ja tsaarin, hänen majesteettinsa, edessä, on riistetty perintöoikeuteni Venäjän valtaistuimeen, niin minä sen tähden, syyllisyyteni ja arvottomuuteni vuoksi, sen oikeaksi tunnustan, ja lupaan ja vannon Kaikkivaltiaan, Pyhässä kolminaisuudessa ylistetyn Jumalan ja hänen tuomionsa kautta, että tätä isäni tahtoa kaikessa tottelen ja etten sitä perintöoikeutta koskaan minäkään aikana tavoittele ja pyydä enkä sitä milläkään tekosyyllä vastaan ota. Ja oikeaksi perilliseksi tunnustan minä veljeni tsarevitsh Pietari Petrovitshin. Vakuudeksi suutelen minä pyhää ristiä ja allekirjoitan nimeni omakätisesti."
TSAARI (Alekseille). Ja kirkossa nyt juhlallisest' on sun luovuttava oikeudestasi valtaistuimeen ja valallinen tämä lupaus allekirjoitettava. (Menshikoville.) Sen jälkeen ruhtinas, on manifesti julaistava, ett' toinen poikani, jok' aviosta rakkaan Katarinan kanss' syntynyt on, — Pietari Petrovitsh — on valtakunnan perillinen nyt. Menkäämme siis!