ALEKSEI. Ja minkätähden?! Vain vallanhimostaan. Sun sijallesi halunnut aina ruhtinas on päästä. Vaan toivonsa se tyhjiin silloin raukes, kun sulle pojan antoi tsaaritar. Ja hänen (luo katseen Katarinaan) kunniansa himo tänään nyt tyytyväisnä riemujuhlaa viettää.
MENSHIKOV.
Hillitse, suuri tsaari, raivoansa!
TSAARI. Ma oonko kaikki kuullut jo vai vielä sinulla jotakin on lisättävää?
ALEKSEI. Minua syytät, tsaari, siitä, että sinua vastaan noussut olen sekä kapinaan muita yllyttänyt myöskin. Vaan valtaahan en himonnut ma koskaan, en koskaan valtaan pyrkinyt. Päinvastoin sit' olen aina kammoksunut, sillä mit' olen valtaa omin silmin nähnyt, se aina vain on väkivaltaa ollut. Siks' olen sitä hylkinyt ja lemmen paennut leppoisien siipein turviin. Niin, toisen valta avionikin minulle valmisti. Siin' onneton ma olin. Silloin löysin yhden, — yhden jota ma rakastan ja joka mua myös rakastaa. Sen yhden luona vain ma elämäni onnen löysin. Mutta nyt senkin onnen tahdot multa riistää. Sen yhden kanssa elää tahdoin vain, vain elää, mutta senkin rukouksein, sen ainoani, isä-tsaari, hylkäät.
(Polvistuu, heltyen kyyneleihin.)
KATARINA (liikutettuna). Rukoilen hänen puolestansa, tsaari, suo hänen Afrosinja naida! Eihän nyt enää siihen estettä voi olla.
MENSHIKOV. On, suuri tsaari, este vieläkin. Se pyyntönsä on mahdotonta täyttää. Eversti Bahmeotov Susdalista käsiinsä juuri on tsarevitshin salaisen kirjeenvaihdon saanut. Siitä käy selvin sanoin ilmi, että tahtoi tsarevitsh kotiin palata ja omiin käsiinsä, liittolaistens' avulla, tääll' ottaa vallan. Siis päinvastoin aivan, kuin mitä itsestänsä taannoin tässä vakuutti sinun edessäsi, tsaari. Hänelle jalomielisesti armon soit, suuri tsaari, vaan nyt tämän tähden uus tutkinto on hänen kanssaan tarpeen. Kas, tässä todistus! (Antaa tsaarille paperin.) Myös mua syytti hän äsken, että sinun sijallesi ma, suuri tsaari, muka pyrin päästä — jost' ei oo hällä yhtään todistetta — vaan tässä näet omin silmin, että se toivo — kiitos taivaan, turha vain! — ol' hänen omansa, ei minun lain.
TSAARI. Petosta vielä siis ja kavaluutta! — Uus tutkinto on toimeenpantava ja oitis! Kaikki, kaikki selville on saatava! Ei jälkeäkään enää oo tuosta joukkiosta jätettävä! Sen sopukat on etsittävät vielä, esille kaikki kaivettavat tyystin ja joka kynsi pinnalta on maan pois pyyhittävä iäksi! Ja sinä, katala Judas, sinut lähetän ma linnaan Pietar'-Paavalin nyt täältä. Siell' Afrosinjasi jo istuu. Siellä, sisällä samain seinäin, sinäkin saat tekojasi mietiskellä, kunnes sun tuomiosi lankee.
ALEKSEI. Omat tekos minussa itse, suuri tsaari, nyt sä tuomitsit.
TSAARI.
Pois silmistäni, pois!