AFROSINJA.
Taivas!
Mitenkä käypi nyt?!
ALEKSEI.
Kuin taivas suo.
Sen apuun luotan.
(Menevät vasemmalle.)
KIKIN. Auttakoonhan vain nyt uskos, muuten mennyttä on toivo ja rakkaus! Ja minun onnettoman, tietysti, onni etunenässä. Jumalan kiitos, että kerkes antaa Ivan jo mulle mieltäylentävän ja rohkaisevan oivan lähtöryypyn.
CHARLOTTE (tulee perältä nopein askelin kiihtyneessä mielentilassa, pysähtyy ja silmäilee ympärilleen). Mun puolisoni? Miss' on hän?
KIKIN.
Hän lepää.
Mua pyysi vartioimaan, ett'ei kenkään
sais häiritä.
CHARLOTTE.
Mun hänet nähdä täytyy.
(Aikoo mennä vasemmalle.)
KIKIN (oven edessä).
Mä pyydän anteeks, Teidän Korkeutenne.
En päästää uskalla.
CHARLOTTE.
Kuin? Puolisonsa
ei hänen luokseen pääsis? Mieletön!
Se on jo liikaa!