IGNATJEV.
Taivaan siunaus!
Nyt oot siis meidän?
ALEKSEI.
Tsaarin luokse lähden.
IGNATJEV.
Mit' ai'ot tehdä?
ALEKSEI. Omaa tietäni vain kulkea. Ei kuilun parrasta, ei salaisia sokkeloita käy se, vaan alhon aukeata pohjaa pitkin.
IGNATJEV.
Hukassa silloin itse oot ja — kaikki!
ALEKSEI.
Sovulla tahdon onnein saavuttaa
ja rauhassa vain elämäni elää.
Jumalaan luotan nyt, — en itseheni.
IGNATJEV. Sa liiaks' uhmaat, rakkahani. Muista, täss' että kohtalosi ratkaistaan!
ALEKSEI.
Nyt ratkaistaan mun kohtaloni, isä.
Hyvästi siis!
(Menee).
IGNATJEV. Oi, sittenkin hän on tekoomme tähän liian tarmoton.