BAHMEOTOV. Nimessä tsaarin! Kruununprinsessa on kuollut.
(Kaikki, jotka aikovat hyökätä Bahmeotovia vastaan,
vetäytyvät takaisin, panevat aseensa tuppeen ja
ristivät silmänsä.)
VJASEMSKI. Mutta kuinka uskallat näin tulla tänne…?
BAHMEOTOV (laskeutuen sisään huoneeseen).
Anteeksi, Nikifor
Kondratjevitsh, mä pyydän. Mutta tsaarin
on käsky etsiä tsarevitshia.
Hän onhan täällä?
ALEKSEI (astuen esiin).
Mit' on tapahtunut?
BAHMEOTOV. Jumalan tahdosta sun puolisosi, tsarevitsh, heitti henkensä.
ALEKSEI.
Charlotte?!
Vai kuoli?! Aa! Mä sitä odotinkin. —
Saat mennä. Minä tulen.
BAHMEOTOV. Viipymättä, tsarevitsh, sinut tsaari tulemaan on käskenyt. Sua vaunus' odottavat.
ALEKSEI.
No, hyvä! Mene, mene! Tulen oitis.
BAHMEOTOV (luoden tarkastavaisen katseen jokaiseen).
Hyvästi, ruhtinaat, bojaarit! Anteeks
ma pyydän, että teitä häiritsin.
Mut täyttänyt oon käskyn vain. Nikifor
Kondratjevitsh, suo anteeks', — hyvästi!
(Merkitsevästi Afrosinjalle.)
Näkemään asti!
(Menee oikealle.)