BOJAARIT (peräytyvät ensin takaisin puistikkoon, kuiskaten keskenään.
Muutamat sammuttavat soihtunsa).
BAHMEOTOV.
Ken täällä, ken?
DUBROVSKI (vetäen tikarinsa esille; puoliääneen).
Nyt kuoliaaksi isken mä sen konnan.
DOLGORUKI. Tikaris tuppeen! Avokasvoin esiin, kuin rehelliset miehet ainakin! (Astuu esiin muiden seuraamana.) Sä mitä tahdot täältä? Oikeudella sä millä tulet tänne tähän aikaan?
BAHMEOTOV. Käskystä käskijäni, ruhtinas, ma olen täällä. Yllättänyt teitä, bojaarit, ruhtinaat, ett' toistamiseen näin olen, sen mä pyydän anteeks. Minun ei syyni se. Mun käsky etsiä täält' on ja kiinni ottaa Afrosinja, Vjasemskin orjatar, mi karannut tsarevitshin on luokse. Ilmaisemaan mä pyydän nöyrimmästi, missä on hän.
KAIKKI.
Sit' emme tiedä — emme tiedä.
LOPUHIN. Enkä sitäkään tiedä, mikä oikeus sinull' on meiltä sitä tiedustella. Käy etsimässä häntä muualta, jos täält' et ole löytänyt.
BAHMEOTOV. Mä pyydän siis saada tavata tsarevitshia. Ilmaisematta sitä ettehän voi olla, missä on hän.
GLJEBIN. Röyhkeytesi käy yli rajojensa, mies. Sa olet nyt tilalla tsarevitshin. Hän itse ei ole kotona, kuin hyvin näet. Jos hänelle on sulia asiata, niin tule toiste — sopivampaan aikaan.
LOPUHIN.
Tai odota, kuin mekin odotamme!