Gabriel istuutui rahille isänsä viereen.
Isä kertoi nyt lyhyesti tuosta kuulemastaan kahakasta ja sen mahdollisista seurauksista.
Poika kuunteli tyynesti ja miettivänä, kunnes isä lopetti.
— Minä seuraan sinua! sanoi hän sitten päättävästi.
— Mutta ajattelehan, että sinä siten menetät paljon aikaa, ennenkuin saat tutkinnon suorittaa ja saanetko sitä milloinkaan sitten enää?
— Kävi miten hyvänsä, minä seuraan sinua.
— Mieti kuitenkin, poikani, ennenkuin päätät, se on sangen vakava askel elämässäsi.
— Se ei kaipaa miettimistä. Olet itsekin ollut poika. Miten olisit tehnyt minun asemassani, isä?
— Sano totuus, lisäsi hän, kun huomasi isän epäröivän, — minä tahdon tietää sen nyt.
— Minä olisin seurannut isääni, vastasi isä vakavasti.