1. Sokea mummo.
2. Kirkkoherra Gabriel Bergelinin elämästä:
1. Koti ja koulu. Ruovedeltä Merikarvialle.
2. Vuosi 1808. Rajevski.
3. Uskollisuusvalan ottaminen, von Vegesack.
4. Kildejev. Halvaus.
5. Neiti Bergenkrantz. Wie. Björnram. Kirkkoherran kuolema.
3. Livónin perhe.
4. Joulu autiolla karilla.
5. Kuun pimentäminen.
Inkeri.
Kamala hetki.
Pieniä kertoelmia:
I. Punainen lintu.
II. Muuan hääjuttu.
III. Hän tiesi enemmän kuin muut.
KANSANNAINEN KIRJAILIJANA
1.
LAPSUUS JA VARHAISEMPI NUORUUS
Soittokallion kyljessä Merikarvian Ylikylässä oli mäkitupalaisen Juha Ahlrotin ja hänen vaimonsa Karoliinan asunto. Mies oli kalastaja, mutta teki myöskin suutarin työtä ja oli sitäpaitsi ahkera maanviljelijä. Nämä henkilöt olivat minun rakkaat vanhempani. Mutta enpä olisi historiallisen perimätiedon palvoja, ellen mainitsisi muutamaa sanaa myöskin tuosta kalliosta, jonka ääressä kehtoani on tuuditettu. Kallion korkeammassa päässä, joka viettää tuvan taakse länttä kohti, on isonlainen kuoppa eli "kallionkrooppi". Tässä sanotaan vanhaan aikaan kesäisin pidetyn kylärukouksia. Tapa oli saanut alkunsa sodan ahdistaessa, ehkä jo ison vihan aikoina. Väkeä kutsuttiin koolle soittamalla suurta sarvea. Siitä sai kallio Soittokallion nimen.
Isäni, jonka sukunimi alkuaan oli Ahlström, oli syntynyt joulukuun 12. päivänä 1812. Hänen setänsä Juha Ahlström piti nykyistä Impivaaran taloa. Pitäjämme kirkkoherra oli isälleni kerran huomauttanut 12-luvun kolmenkertaisesta toistumisesta hänen syntymäpäivänään ja arvellut sen ennustavan hänelle hyvää. — En tiedä mitä lie ennustanut, sanoi isä myöhemmin, — ehkäpä sitä, että vielä saisin 12 lastakin. Meitä sisaruksia oli näet koko tusina ja vain kolme lapsista kuoli pienenä. Tervettä vahvaa rotua siis olimme.