P.S. Minä olen melkein kokonaan unhottanut ruotsini.
15. Rahmnilta, [Pastori Kornelius Rahmn, joka pari vuotta palveli Pietarissa, pääsi v. 1825 ruotsin pastoriksi Lontoosen, missä hän vielä v. 1838 oli. Hän harrasti suuresti lähetystyötä, niinkuin nähdään hänen kirjeestään, josta on ote painettuna Sanomia hengellisissä aineissa ("Tidningar i andeliga ämnen") v. 1838.] Pietarista maalisk. 20 p. 1824.
Minun rakas veljeni! Sinun kirjeesi viime helmikuun 25 p:ltä tuli minulle aivan oikein ja siitä sydämellisesti kiitän. Tervehdykset saatoin perille. Tohtori Paterson oli jo ennen saanut sinulta kirjeen, jonka hän ilmoitti minulle. Sittemmin sai h:ra Boudon kirjeen ja on nyt jo saanut toisen, vastauksena hänen myöhäisemmälle kirjeellensä. Kaikista näistä kirjeistä olemme yhtä suurella ilolla huomanneet sinun voivan hyvin ja olevan terveen sisällisessä ihmisessä, kuin ikävälläkin nähneet ulkonaisen asemasi vielä olevan huolestuttavaisen. Se kalkki, jonka sinä olet saanut juodaksesi, on tosin karvas, kuitenkin on Vapahtajan itsensä täytynyt sama juoda, vaikka hänen juomisensa siitä oli paljoa runsaampi, kuin sinä tahi kukaan ihminen voipi sietää. "Minun kalkkini pitää teidän juoman ja teitä pitää kastettaman sillä kasteella, jolla minua kastetaan", tämän sanoi hän jo Johannekselle ja Jaakobille. Kuitenkin kuuluu se myöskin: jos kärsimme, niin myös ynnä hallitsemme, 2 Tim. 2: 12. Ja minä tiedän sinunkin, veljeni, ilolla näkemäsi sinulle käytettävän Johanneksen sanoja Ilmest. 1: 9 minä, teidän veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, Jesuksessa Kristuksessa. Murhe auttaa pääsemään valtakuntaan, ja kärsivällisyys, Jesuksen Kristuksen kärsivällisyys pidättää siellä.
Tällä ajalla ei Herra ole kuitenkaan antanut olla sinun kehoituksetta, jonka huomaan kirjeestäsi, nimittäin sillä tavalla, että hän on sallinut sinun löytää sieltä täällä yhtämielisiä virkaveljiä ja ystäviä, jotka ainakin ovat osaa ottavaiset ja sääliväiset. Tämäkin on hänen Davidin suusta puhutun armollisen sanansa täyttämys: Herra panee kuorman päällemme, mutta hän myös auttaa meitä, Ps. 68: 20. Vieläkin rukoilen sinua hakemaan voimaa näistä sanoista: Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi; sillä minä olen sinun Jumalasi minä vahvistan sinua, ja autan sinua, ja tuen myös sinua minun vanhurskauteni oikealla kädellä. Es. 41: 10. Anna evangeliumin vihollisten riehua niin paljon kuin he tahtovat; se ei tee mitään. He eivät vihaa H. Renqvistiä, vaan Jesusta Kristusta, jonka asialle he ovat nurjat ja jonka valtikkaa he eivät tahdo hallitsiaksensa. Lukekoot ja miettikööt kuitenkin 2:sta psalmia, etenkin 12:ta värsyä! He kyllä luulevat voivansa tehdä suuria asioita ja ottavat turvaksensa maallisten asiain ajajain juonet, kätkeissänsä ja kaunistellessansa sydämensä pahuutta evangeliumille, jota he mittaavat porvarillisen säännön ja ihmisellisten lakien uutteran pyhityksen muodossa. Mutta Herra on ajallansa riisuva heiltä peitteen ja asettava heitä esiin alastomina, jolloin, niinkuin profeta Esaias Herran nimessä sanoo: Herra tekee tuomion ojennusnuoraksi ja vanhurskauden mitaksi, niin pitää rakeet karkoittaman pois väärän turvan, ja veden pitää viemän tulen pois, Ef. 28: 17. Ei päästäsi, veljeni, ole hiuskarvaakaan putoava maahan Herran tahdotta.
Asiasta, josta tiedät meillä olleen tekemistä, kun olit täällä, ei ole mitään kuulunut. Asianhaarat eivät liene vielä myöntäneet mitään enempää tointa. Asia on semmoista laatua, että täytyy olla kärsivällisyyttä ja odottaa, mitä Herra sallii tapahtua ja katsoa, milloin hänen aikansa tulee. Ei mitään saada tässä pakoittamalla aikaan. Jumala on ohjaava ihmisten sydämet ja antava tilaisuuden. Minä en vielä mitään tiedä.
Paitsi mitä luutnanti Boudon on kerännyt, olen minäkin ystävieni kesken saanut vähän kokoon sinulle, vaan en tahdo niitä nyt lähettää, kun en varmuudella tiedä, jos vielä olet Porvoossa tai muualla. Sentähden toivoisin, että sinä saattaisit ilmoittaa olostasi minulle sekä sanoa kenelle tai millä osoitteella minä vasta saattaisin lähettää ne. Jos et vielä ole lähtenyt Porvoosta, vaan ihka nyt olet lähtemäisilläsi Turkuun, niinkuin olet sanonut, niin rukoilen sinua mennessäsi käymään tohtorien Rancken'in ja Ignatius'en luona ja sanomaan heille terveisiä minulta ja rakkaalta vaimoltani.
Lähinnä sinua on minun paha mieleni rakkaasta vaimostasi ja lapsistasi. He saavat aikasin oppia kantamaan Kristuksen ristiä. Herra vahvistakoon ja auttakoon heitä! Minä luulen, että sinä, jos se on mahdollista, koettaisit saada tavata rouva Lesréniä Hatanpäässä. Minä olen vakuutettu, että hän, jos mahdollista on, auttaa sinua myöskin käännöksiesi painattamisessa. Jos häntä saat nähdä, niin sano hänelle meiltä sydämmellisiä terveisiä. — Täällä liikkuu nyt paljon tautia. Tohtori Paterson ei ole oikein terve. Meidän pastori Richard Knill on muutaman viikon ollut sairas. — Kaikki ystävät käskevät sanomaan sinulle sydämellisiä terveisiä! Toivoo
Kornelius Rahmn.
16. Samalta, (päivän määrättä).
Minun rakas veljeni! Viime maaliskuun 26 p. kirjoitin sinulle Porvooseen kaupunginsaarnaaja Hirnin kirjeessä, ja kahta päivää myöhemmin oli viimeinen kirjeesi Hatanpäässä kirjoitettu. Siis et ollut Porvoossa ja, niinkuin viime kirjeessäsi sanot, et Hatanpäässäkään sinä aikana, kun sanottu kirjeeni tuli pastori Hirnille Porvooseen. Minä kuitenkin uskon, pastori Hirnin lähettäneen sen sinulle Liperiin ja siis sinun tuntevan sen sisällön.